Muistoja viime kesältä

Viime kesältä on unohtunut postata eräs kortti. Minä ja ystäväni V ja M ideoimme elokuussa vihityille H:lle ja T:lle kortin. Pinterest antoi roimasti idea-apua. Kun pääsimme yksimielisyyteen toteutuksesta, lähdimme askartelemaan. M käytti huikeita piirtämistaitojaan siluetin ääriviivojen piirtämiseen ja minä muotoilin helman ompelukoneella ja taistelin sen liiman kanssa kiinni.

V puolestaan innostui ostamistani leimailutarvikkeista ja kaiversi linolevylle taidokkaan pelkan (siis arkeologien perustyökalun), sillä H ja T olivat tavanneet arkeologisilla kaivauksilla, joille minä, V ja M olimme myös osallistuneet. V leimaili pelkkoja kortin sisäsivua koristamaan.

Ja vielä pari tunnelmakuvaa häistä ja häihin tehdystä matkasta.

Onnea H ja T! :)

Valoa kansalle

Työpaikallani käytetään joulun alla todella paljon kynttilöitä. Onnettomiksi möykyiksi sulaneet kynttilät ja pienet pätkät lentäisivät roskiin, ellen olisi pakottanut työkavereita keräämään kynttilämassaa talteen. Steariinia tulee kilotolkulla joka joulu, ja lähes joka vuosi tästä steariinista on sulatettu ja dipattu uusia kynttilöitä. Kierrätyksellä säästää aika paljon, kun vilkaisee kynttilämassan kilohintaa askarteluliikkeissä.

Monen vuoden kynttilänsulatussessioista on jäänyt tietotaitoa ja kokemusta, vinkkejä ja välineitä. Jahkailuun ja välineiden pyörittelyyn menee kerta kerralta vähemmän aikaa. Useamman tunnin projekti kynttilöiden kastaminen silti on. Onneksi aika menee nopeasti hyvässä seurassa. Tällä kertaa apuna olivat ystäväni A, L ja H.

  

Kynttilöitä oli dippaamassa tällä kertaa niin moni käsipari, että steariinin sulattamisessa tuli kiire! Kaikki varastossani muhinut steariini tuli käytettyä, joten nappasin tänä jouluna isomman määrän jätteeksi menevää kynttilämassaa töistä. Ehkä keväällä uusiksi, koska kotini on nyt täynnä kynttilämassaa..!

Palovammoilta ei ihan vältytty, mutta onneksi sula steariini ei ole yhtä kuumaa kuin kiehuva vesi. Paksuuntuvia sydänlankoja oli hauska seurata, ja lopulta paksut pötköt olivat valmiita jäähtymään. Oi iloa! 

 

A käytti tilaisuuden hyväkseen ja kokeili kastaa nukkekotiinsa minikokoisia kynttilöitä. Nämä kaksikot valmistuivatkin hieman nopeammin kuin normaalikokoiset kynttilät. Aika symppikset, eikö? :)

Teimme kynttilöitä myydäksemme niitä kuoromme joulukonsertissa konserttivieraille. Paketoimme H:n kanssa kynttilät värikkäisiin kääreisiin myyntiä varten. Kynttiläpari on sopiva joululahja ja rahat menivät suoraan keväisen kuoromatkamme tukemiseen. Kynttilät kävivät hyvin kaupaksi, mikä tietenkin oli suuri ilo sekä meille että toivottavasti myös kynttilöiden käyttäjälle :)

Kipsisuojus Saban kuningattarelle

Äitini hyppäsi pari kuukautta sitten parvekkeelta. Ei hätää, hänellä ei ollut mitään itsetuhoisia ajatuksia, vaan hän oli epähuomiossa lukinnut itsensä ulos ilman takkia, avaimia ja puhelinta. Periferiassa naapurit eivät kuule huutoja, eikä kukaan muu ollut tapahtumahetkellä kotona. Neljän asteen pakkasessa äitini ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla lentotaitoja.

Tuloksena oli murtuneita luita. Ompelin epäonniselle liitelijälle kipsisuojuksen ulkokäyttöön, että varpaat pysyisivät lämpiminä ja kipsi siistinä. Äidin lempiväri on tietenkin vihreä.

Kävin isänpäivänä kotona ja olin äimistynyt yksijalkaisen äitini aktiivisuudesta! Hän oli aktiivisempi kuin minä kaksijalkaisena. Hän suorastaan kukoisti, koska hän oli keksinyt keinoja kompensoida murtuneen jalan aiheuttamat liikkumisvaikeudet. Hänet oli kuulemma nähty jopa haravoimassa..!

 

Lenkkeilyn harrastaminen oli tosin mahdotonta entisessä muodossaan, mutta äitini naapuri ja ystävä M oli lykännyt äitiäni pyörätuolissa ympäriinsä ja äiti oli vain todennut: "M, sinun lihaksesi kasvavat kun lykkäät minua ja minä vain istun tässä kuin Saban kuningatar."

 

Kaavan kipsisuojukseen piirtelin omasta päästä, mutta äidin kipsattu jalka tarvittiin kaavapaperin viereen, jotta pystyin arvioimaan mitat oikein. Lopulta töppösestä tuli juuri passeli.

Vuorina on fleece, välissä levyvanu ja päällä Marimekon kerniä (vai vahakangasta?). Jätin tossun takaa auki ja lisäsin nepparit, jotta rampa käyttäjä saa tossun helpommin jalkaansa. 

Äiti oli saanut työkavereiltaan parane pian -lahjaksi ovistopparikoiran, ettei ovi kolahda kiinni selän takana enää uudestaan :)